# mingiži līvidi äb ūo

“Mingiži līvidi äb ūo” –  se vȯļ se, mis minnõn kītiztõ pašlōdas, ku ma īdõkskimdõd āigastõd īrgandõksõs tuļ eņtš ežmiz Lețmō paš tagān ja pōliz, laz ne kēratõgõd “līvliz” sīņõ rov jagsõ; jedmõl se vȯļ kīeltõd. Sīe pǟl ne kītizt – “Až tēg iļämniz tōtõ sōdõ Lețmō paš, siz um kēratõmõst “lețli”.

Lǟndzāigast, ku ma täs īds kūožõs tǟtiz dokūmentidi, se vastõ võtāji kizīz min kädst: “kui se ni um – tēg ūotõ līvli, bet tēg ūotõ ka Lețmō alūmnikā?” No, siz ma sēļțiz tämmõn, ku līvlizt ātõ Lețmō alīzrov ja nei jeddõpēņ. “Ma kil seļļiz äb ūo kūlõn,” se kītiz vastõ. No nä, sīest ku līvidi ju äb ūo.

Kui ne siz võikst vȱlda? Ku ma opīz skūols, min istōrij opātiji sēļțiz, ku līvõd kūolizt ulzõ jõvā 13. āigastsadās. Kui siz. Mäd kilād ja kālmadtarād, ja mäd nīnõmägūd ātõ ju ”muinizt lețlizt” kilād, kālmadtarād ja nīnõmägūd. Mūndakõrd kītõbõd, ku ne äb ūot līvõd umād, sīest ku jedmõl līvidi sǟl ātõ vȯnnõd munt rovzt; agā siz pierrõ līvidi sǟl ātõ vȯnnõd munt rovzt; ka nei kītõbõd, ku mēg äb tīedam, mis ne līvõd ātõ pa rov, kust ne ātõ tǟnõ tunnõd ja vu ne ātõ kunāgid vȯnd rov iļämniz. Sieldõ ažā, sīest ku äb ūo ju mingiži līvidi.

Ja Lețmō kultūr istōrijs līvliži ka äb ūo. Ma kūoḑõn vaņtliz – ni um tund ulzõ seļļi ūž rōntõz. Sǟl, sīes rōntõs, mingiži līvliži äb ūo. Mis sīestõ, ku rištusk tuļ Lețmōlõ kūoḑõn leb līvõd, ja pǟgiņd baltsaksād ja lețlizt kultūrtējizt, ka tämpõ, ātõ pērīņ līvližist. Mis sīestõ, ku mäd lūoltiji Jāņ Prints kēratiz ja āndiz ulzõ lețkēļiži lūoltõkši kūoḑõn pierrõ sogdõ Indrikõ, vel jedmõl, ku tuļtõ amād ne nūord lețlizt. Mis sīestõ, ku līvliztõn um vȯnd pigā nēļakimdõ kēranikkõ, ku nänt vaisõ um vȯnd Lețmōl tundtõb muzīk tējiži, mōļtijiži ja mūḑi kultūrrovžti. Mis sīestõ, ku Lețmō himn um kēratõn līvli Baumaņ Kārl agā lețlizt epos “Okšīdtapāji” nīžõb iļ līvõd istōrij ja sugūb amši nēši kūožis, kus jelīztõ līvõd. Mingiži līvliži ju äb ūo.

Võiks ju kītõ, ku līvlizt ātõ kēratõd Lețmō pandõkšis neku alīzrov, sǟl um kītõd, ku vald ūoļikšõb iļ līvõd kīel ja kultūr prațțimiz ja kazāntimiz. Bet mis se pandõks um? Se um seļļi papīer kabāl, mis um jõvīst nägțõ, až mingi kizūb – vaņ, täs um amā mustā vālda pǟl kēratõd, amād dokūmentõd āt kõrdõl. Bet mis nēšti pandõkšist, až tuodstiz mingiži līvidi äb ūo?

Võtām agā sīe kīel pandõks. Sǟl um kītõd, ku līvõ kēļ um Lețmō alīzkēļ ja äb mingi vȭrkēļ. Ja, ku līvõ kīeldõ um kȭlbatõmõst jeddõvõtāmõd nimši ja riekmērkõd pǟl. Bet až ma lǟb jeddõvõtāmõd registrõ ja tōb registrīertõ seļļiz līvõkēļiz nim, siz minnõn kītõbõd, ku äb võiji, sīest ku nimsõ äb tūoḑ kȭlbatõ līvõkēļiži tēḑi. Ja až minnõn um intervij vald radios ja ma tōb, laz sǟl killõg līvõkēļi muzīk, minnõn kītõbõd, ku nei äb võiji, sīestõ, ku se äb ūo lețkīels. Līvõ kēļ äb tūoḑ vȱlda kēratõd ja kūldtõb, sīest, ku mingiži līvidi ju äb ūo.

Ja ku Dūoņig mōgõns tōžtõ ilzõ pānda līvõ– ja lețkēļiži riekmērkidi, siz Lețmō riekūd pǟbiroj kītiz, ku nei äb võiji. Īrgandõkspūol ne sēļtizt, ku riekūd likkimiz pandõks ja ka standart äb vēļ kȭlbatõ līvõ kīel, laz kil se äb vēļ ka lețkīeldõ kȭlbatõ. Tegīž riekmērkõd pǟl sōbõd kȭlbatõd äb set leț, bet ka leiš, ēsti ja krievõ kēļ – set ku līvõ kīeldõ äb tūoḑ. Siz kēratizt, ku seļļi līvõ kīel nägțimi vȯlks rovžti jeksõm pānda. Siz kēratizt, ku äb tūoḑ kȭlbatõ īžkiži tēḑi – neku līvõkīel tēḑi –, bet ēstikīel ja leiškīel tēḑi kil võib – se um nänt eņtš pandõd riekmērkõd pǟl knašīstiz nǟdõb. Ja siz ne kēratizt, ku nänt mīelstõ līvõ kīel kõlbatimi riekmērkõd pǟl vȯļļi praks, äb pandõks kizzimi, ja seļļiz praks līvõ kīeldõ kȭlbatõ äb ūo.

Neku pandõks sil ju võib kēratõ, mis set tōb. Bet až kuskis istāb mingi, kis mõtlõb, ku mingiži līvidi äb ūo, siz pandõks um set kašīd pierāst. Sīestõ ku mingiži līvidi äb ūo – äb ūo, ja sīekõks ka amā.

Um kōdkimdõ ežmi āigastsadā. Kuolmkimdõ āigastõ vabbõ Lețmōdõ, mis um ka āinagi līvõd izāmō, ja mis ma īž, līvõd plagā käds, lekš kaitsõm mäd parlament jeds 1990. āigastõs.

Ni ma pīlõb täs Rāndas, Pizās, eņtš aim mō pǟl. Kālmadtarā jeds, kus magūb min aim ja kāimad – lūoltijizt, līvõd kultūr ja kīel prațțijizt ja õigõmd jedst võikslijizt setmiņ sugkazāms. Kālmadtarās, kus pīlõb ežmi līvõdõn eitõd mǟdõltõkskiv, ilzõ pandõd pimdis 1970. āigastis – mǟdõltõkskiv, mis, nei īž neku līvõd īž, äb ūo nǟdõb, sīestõ ku sīe pǟl äb vīț mitikš riekmerk. Kilās, mis līvõkēļi nim äb tūoḑ nǟdõb vȱlda, sīestõ, ku mingiži līvliži ju äb ūo.

Ma tōks, laz jegāīdõn vȯlks võimi täsā rōžkizõks pīlõm īedõ. Rōžkizõks mõtlõ iļ īžeņtš rov – kui se um, ku sin rov nim pǟvast päuvvõ sōb pūstõd rōntist, mērkist ja istōrijst, ku sin kēļ äb tūoḑ vȱlda nǟdõb ka sin eņtš mōsõ, ku sinnõn um pǟvast päuvõ kūlõmõst ja nǟmõst, kui sin rov ja kēļ sōbõd kistāntõd.

“Mis līvlizt tēg ūotõ. Perri līvli um jo kūolõn, ma um sīe luggõn kuskis” – nei āigiņ kītõbõd. Ma vaņtlõb pīegiļõ ja nǟb īžēņtšta, ma nǟb, ku minā äb ūo kūolõn – ma rõkāndõb, jēngõb, mõtlõb.

Pangid sõnā “līvõd” azmõl īžeņtš rov nim. Kui ni tūndõb? Või nei um ju paŗīmstiz? Või īrgõb suggõ seļļi tundimi, nemē tēg pīlõkst krōtiņ sizāl, ku täd pǟl kil vaņtlõbõd ja nägțõbõd sūormõdõks, tīebõd bīldidi, bet tēḑi neku sǟl sizāl äb vȯlks?

Pangid “līvõd” azmõl eņtš nim.

Pāldiž krōtiņ um tijā. Sīestõ, ku mingiži līvliži täsā äb ūo.

Ni um täd kȭrda tūlda nänt azmõl.